Ghost stories -series
Kummitustarinoita -juttusarja
Teksti ja kuvat: Linda Elmroos
Vakka-Suomen Sanomissa heinä-syyskuussa 2016 julkaistu 8-osainen Kummitustarinoita-juttusarja. Osat kertovat kummitusjuttuja Kustavin, Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisten, Taivassalon, Uudenkaupungin ja Vehmaan kunnista.
Ensimmäinen osa: Uudenkaupungin kummitustarinoita, julkaistu 8.7.2016.
Toinen osa: Mynämäen kummitustarinoita, julkaistu 19.7.2016.
Kolmas osa: Vehmaan kummitustarinoita, julkaistu 28.7.2016.
Neljäs osa: Maskun kummitustarinoita, julkaistu 29.7.2016.
Viides osa: Nousiaisten kummitustarinoita, julkaistu 5.8.2016.
Kuudes osa: Naantalin kummitustarinoita, julkaistu 2.9.2016.
Seitsemäs osa: Taivassalon kummitustarinoita, julkaistu 8.9.2016.
Kahdeksas osa: Kustavin kummitustarinoita, julkaistu 29.9.2016.
Kummitustarinoita-juttusarja kokosi yhteen Vakka-Suomen alueen kummitusjutut paikkakunnittain. Tässä projektissa kului eniten aikaa tiedonhankintaan. Ensin etsin kummitusjuttuja ja -taloja netistä sekä kirjastosta lainatuista kirjoista pohjustaakseni juttusarjaideaani toimeksiantajalle. Yhteensä ainasin kolmisenkymmentä kirjaa, mutta vain muutamasta löytyi aineistoa tähän juttusarjaan:
* Heikki Tikkala - Olevaisen yöpuoli
* Heikki Tikkala - Olevaisen yöpuoli
* Kaarina Liukkonen - Kustavin Kaurissalossa on Itätalo...
* Johanna Pakola - Kustavin Katanpää, Seksmiilarin portinvartija
* Johanna Pakola - Katanpää, Linnake ja vankila
* T. Nallinmaa-Luoto, K. Alifrosti - Kalannin historia
* M. Huurre, M. Jokipii, P. Virrankoski jne - Muinainen Kalanti ja sen naapurit
Kysyin paikkakuntien Facebook-ryhmissä kummitusjutuista, ja sain paljon vastauksia. Näiden vastausten, netistä löytyneiden juttujen sekä kirjoissa mainittujen tarinoiden pohjalta lähdin selvittämään lisää yksityiskohtia. Haastattelin kartanoiden omistajia ja yrittäjiä. Muutama kartano jättäytyi pois juttusarjasta, syinään yksityisomistus tai yritystoiminta. Olin myös yhteydessä joko puhelimitse tai sähköpostitse jokaiseen alueen museoon, matkailutoimistoon, seurakuntaan, kyläyhdistykseen ja kotiseutuyhdistykseen. Moni, joka ei tiennyt itse kummitusjuttuja, osasi ohjata minua eteenpäin kysymään joltain muulta. Niinpä soittelin myös esimerkiksi kulttuuri-ihmisille, eläköityneille seurakunnan työntekijöille ja yksityishenkilöille, jotka olivat iältään useimmiten 75-95 vuotta.
Alue oli laaja, kummitusjuttujen varsinaisia tarinoita ja yksityiskohtia sai kunnolla etsiä, ja monella tarinalla oli useampi nimitys, mikä sekotti vähän lisää pakkaa. Halusin olla mahdollisimman perusteellinen, koska Vakka-Suomen alueella ei oltu koottu ennen kummitustarinoita. Siksi palkka työstä oli aika vaatimaton verrattuna työtunteihini. Sain kuitenkin paljon hyvää palautetta, ja tein suuren kokoavan työn.
